Jalkoihin särkee. Selkää särkee. Ärsyttää. Harmittaa. On ihan turha koskaan kuvitella, että saattaisin tehdä jotain itseni eteen. Että saattaisin laittaa rahaa johonkin, mikä olisi itselleni tärkeää ja merkityksellistä. Väärässä olin. Ärsyttää, että edes saatoin pienen hetken kuvitella mitään sellaista. Sillä kiitos elossa olevan vanhemman, tulossa on aikamoiset laskut ja lahjaverojen maksut. Hienoa. Minä kun niin toivon, että hänet olisi saanut puhuttua pois siitä ajatuksesta. Turhaa. Nyt näyttää entistä selvemmältä, että hän saa tahtonsa läpi.Siihenhän ne säästöt meneekin, ja uusia on vaikea saada tehtyä, kun sairasajan palkka on sen verran huonompi. Elossa olevan vanhemman pitää kiusallakin päästä vaikuttamaan elämääni ja tekemään siitä mahdollisimman hankalaa.

Itkettää. Olen tänään hoitanut sisaruksenlapsia. Tulee aina todella surkea olo, kun ajattelen, millaista kohtelua itse olen saanut heidän ikäisenään. Onneksi heillä tilanne on toinen. Mietin itseäni heidän ikäisenään. Kaikkea sitä, mitä olin jo joutunut kokemaan, millaisista traumoista selviämään ja millaista pahuutta sietämään. On kai oikeastaan aika ihme, että sellaisesta selviää edes jotenkin. Ja kuitenkin liian moni joutuu selviämään. Ihan liian moni.

Tajusin tänään, että olen ollut kolme ja puoli viikkoa sairaslomalla. Alan jo hiljalleen unohtamaan, millaista oli kuluttaa päivät töissä. Nyt tunnen pakokauhua jo pelkästä ajatuksestakin. Että pitäisi olla vielä kaiken tämän lisäksi töissä! Että pitäisi pystyä vielä kaiken tämän lisäksi suoriutumaan siitäkin! Onneksi ei enää tarvitse.

Tänään on vielä terapia-aika. Mietin, miten ylipäätänsä ennen pärjäsin kahdella terapiaistunnolla viikossa – nyt kun nämä kolmekaan kertaa eivät tunnu riittävän. Enempään ei kuitenkaan ole varaa, koska Kelankin korvaus kattaa vain kaksi terapiakertaa viikossa. Kolmannen kustannan kokonaan itse. Mitähän sitä tänäänkin siellä puhuisi… Siitäkö, että itkettää koko ajan, mutta en voi itkeä? Vaiko siitä, mitä sirpaleet ovat mieleeni tuoneet? Vai siitäkö, mitä olen muistanut, mutta mitä pelkään ajatella tai sanoa ääneen? Vai kenties siitä, millaista kiusaa elossa oleva vanhempi nyt aiheuttaa? Olen väsynyt. Niin väsynyt.